Mä jäin katsomaan maailmaa palavaa, jos sul on joku jota halata, halaa tiukasti

Me oltiin kavereitten kanssa yks päivä lähellä olevalla retkeilijöitten taukopaikalla. Enää siellä ei varmaan kukaan käy mitä nyt minä ja kaveri kerran telttailemassa viime keväällä. Löyettiin kavereitten kanssa joku sen paikan päiväkirja siellä oli meijän siskojen ja veljien ja niitten kavereitten kirjotuksia vuodelta 2003 oli aikasimmat ja ne jatku niitten teini-ikään pitkälle. Ne oli sillon huippu kavereita. "hyvä jengi." niin mun sisko sitä kuvaili. Yks niistä kuoli, yks asuu ulkomailla, muut ei pahemmi oo yhteyksissä. Ne hukkas toisesa ja mua pelottaa, koska mä tiiän että niin käy mulle ja mun kavereille. On alkanu jo käymään sen huomaa mut sitä ei sanota ääneen, koska vaan sillon ku se on sanottu ääneen tiietään että se on totta. Oikeestaan mä en tiiä onko muut menettämässä toisesa, mutta musta tuntuu, että minä oon. Ja en tiiä miten kestän sen, koska en oo vielä menettäny kokonaan kaikkee silti mua pelottaa ja ahistaa hirveesti ja menetän ne vielä helpommin, koska en tee asian eteen mitään. Kun en vaan pysty.

 

 

 

Me ollaan irrallaan ilmaa vaan, läpinäkyvii hahmoja tänä iltana
Virrassa mukana sitä ei ees huomaa, näytetään eläviltä sisältä me kuollaan
Ja me ei tunneta itseemme, toisiimme, itse asiassa me ei tunneta mitään
Niin turhautuneet itseemme et puretaan se toisiimme, voitsä olla kiltti ja pitää musta tiukasti
Mun jalat maassa elävien kirjoissa, antaa mulle jotain mistä puhua mun vihkoissa
Mut ollaanks me elävii vai kirjoissa, muistot on niis illoissa, joita ei ees muista
Vitut muista tämän päivän mantrana, antaa vaan vuotaa sitominen ei kannata
Kai me kuollaan tän maailman mukana missä mä oon ku sä ja jokainen ku kuka vaan