koitat pitää kiinni mut menetätki otteen

Syksy tuli niin nopeesti, ettei keretty ottamaan kuvia sieltä "meidän" paikalta. Sieltä missä takana näkyis koivujen värimyrsky. Nyt on pimeetä ja kylmää. Lumi ei oo tullu valaisemaan vielä pimeyttä, mutta aamulla lätäköt on jäässä. Se ääni mikä lähtee kun astut jäätyneeseen lätäkköön. Jotain menee rikki, mutta se ei haittaa. Ei se ole tärkeetä. Ehkä me vaan ajatellaan, että se ei ole tärkeetä. Ehkä se onkin. Joku varmaan astui meijän väliseen lätäkköön. Ei se ole tärkeetä, mutta kun se lätäkkö meni rikki. Meijän välit meni rikki.

 

skidit viiltelee itteensä ku niilt liikaa vaaditaa. Niit paineita, angstia ja syömishäiriöitä.

Tyttö ikää 6 vuotta miettimässä voiko käyttää enää lempimekkoaan, koska näyttää siinä läskille.

14 vuotias oksentamassa syömääsä ruokaa koulun vessassa. 10 vuotta itkemässä joka ilta itsensä uneen ja miettimässä miksei voi olla sopiva. 18 vuotias laittamassa liian ison hupparin, ettei kukaan näkisi sen mahaa... tai käsiä. 20 vuotias ajattelemassa miksei voi kelvata sellaisenaan. 8 vuotias päättämässä olla syömättä ainakaan 9 tuntiin ja senkin jälkeen vain omenan, jos sitäkään. Älkää tulko selittämään, että ei se niin mene. Kyllä se vain menee juuri niin. Nykyään jo 5 vuotiaat miettii kilojaan ja pukeutumistaan. Mitä me syytetään tästä? No yhteiskuntaa tietysti. Ainut vaan että me ollaan se yhteiskunta. Me kiusataan. Me haukutaan. Me arvostellaan. Me ostetaan ne lehdet, jossa on se täydellinen tyttö kannessa. Ja sitten kun joku sairastuu syömishäiriöön tai masennukseen. Me säälitään. Me syytetään yhteiskuntaa eli meitä.

Liikaa väärii raiteit, pettävii kaiteit, mä juoksen pois ja haluan unohtaa kaiken.

Ei oo enää meitä. On vaa minä ja te. Me erkaannuttiin. Muutuin. Te muutuitte. Niin se menee.
Voin myöntää kaikki on minun syytä. En tiiä miten, mutta jotenkin aina osaan sotkee kaiken ja se kaikki on oikeesti mulle kaikki. Oon tienny, että näin käy jo kauan, mut kai mä sisäistin sen vasta nyt. Ja mua itkettää. Mulla oli aina hauskaa teijän kanssa ja kaikki ne huippu jutut mitä koettiin. Suunniteltiin kaikkee ja tehtiin kaikkee, vaikka aina se kaikki ei ollu tosiaankaa viisasta. Ja voin myöntää että lähiaikoina oon ollu teijän seurassa se kolmaspyörä. Joka vaan on. Pilaa kaikein, eikä kuulu sinne. Oon se joka ei tajua teijän juttuja, joka on lapsellinen ja turha.

 Mutta mä rakastan teitä silti.

other people always let you down

Kukat kuolee talvella, mutta nyt on syksy ja musta tuntuu kuolleelta. Päivä päivältä mua ahdistaa enemmän ja asiat menee enemmäin ja enemmän huonoon suuntaan. Eikä nukkuminen auta, muutaku sen ajan minkä mä nukun, koska oon silloin tiedoton kaikesta mitä tapahtuu ympärillä ja sillon on hyvä olla. Kai mä oisin ilonen jos saisin muuttaa jonnekin kauas omaan asuntoon, mutta en voi enkä saa. Enkä voi edes avautua tämän enempää. En vaan voi.