skidit viiltelee itteensä ku niilt liikaa vaaditaa. Niit paineita, angstia ja syömishäiriöitä.

Tyttö ikää 6 vuotta miettimässä voiko käyttää enää lempimekkoaan, koska näyttää siinä läskille.

14 vuotias oksentamassa syömääsä ruokaa koulun vessassa. 10 vuotta itkemässä joka ilta itsensä uneen ja miettimässä miksei voi olla sopiva. 18 vuotias laittamassa liian ison hupparin, ettei kukaan näkisi sen mahaa... tai käsiä. 20 vuotias ajattelemassa miksei voi kelvata sellaisenaan. 8 vuotias päättämässä olla syömättä ainakaan 9 tuntiin ja senkin jälkeen vain omenan, jos sitäkään. Älkää tulko selittämään, että ei se niin mene. Kyllä se vain menee juuri niin. Nykyään jo 5 vuotiaat miettii kilojaan ja pukeutumistaan. Mitä me syytetään tästä? No yhteiskuntaa tietysti. Ainut vaan että me ollaan se yhteiskunta. Me kiusataan. Me haukutaan. Me arvostellaan. Me ostetaan ne lehdet, jossa on se täydellinen tyttö kannessa. Ja sitten kun joku sairastuu syömishäiriöön tai masennukseen. Me säälitään. Me syytetään yhteiskuntaa eli meitä.